Ensimmäinen viikko saarella

Ekan viikon ohjelmaan on kuulunut mm. talon tapojen opettelua, tankkien täyttöä, sukelluskamojen roudaamista, regulaattorien huoltoa, baarihommia ja yleistä asiakaspalvelua. Ja tietenkin sukeltamista ja kuvaamisen opettelua pinnan alla.

Edellinen sukellus oli syksyllä Suomessa kylmässä ja pimeässä vedessä, kuivapuvussa, johon vuosi ämpärillinen vettä. Homma toimii täällä erilailla. Shortsit ja T-paita on riittävä varustus ja näkyvyys on kelistä riippuen 10-40 metriä.

Ensimmäisen sukelluksen kävin totuttelemassa ilman kameraa. Seuraavalle otin kameran testiin.

VA-kamerakalustona mukana on:

Kamera: Sony RX100 II

Housing: Nauticam NA RX100-II

Wide-angle: FIT

Macro: Nauticam SMC

Salamat: 2x Sea&Sea YD-S1

Arms: 2x Nauticam 20cm floating + 2x Nauticam 20cm

Focus light: FIT 1200

Vaikka kuvaaminen maan päällä on hyvinkin tuttua puuhaa, muuttuu homma pari astetta hankalammaksi pinnan alla.

Sen lisäksi, että yrittää säätää kameraa oikeaan kulmaan ja oikeille asetuksille, pitäisi yrittää hallita oma noste ja tasainen hengitys sellaiseksi, että pysyy itse edes paikalla. Macro-kuvauksessa se korostuu eksponentiaalisesti. Koittakaa ottaa macrokuvia maassa olevistä ötököistä niin, että makaatte mahallanne keinussa ja joku hieman heiluttaa sitä koko ajan.

Yhden päänvaivan kuvaamiseen pinnan alla tekee valkobalanssi. Punaisen valon määrä alkaa vähenemään välittömästi pinnan alle mentäessä. RAW-kuvia kuvaavalle se ei ole sinänsä mikään mahdoton homma, mutta videota kuvatessa jos WB ei ole kohdillaan, on editissä ongelmia. Automaattiasetuksilla kuva on väistämättä sinistä/vihreää, vaikka omat silmät pinnan alla adaptoituvatkin vallitsevaan valoon jossain määrin. Sony RX100 II ei kykene määrittämään valkobalanssia WB-slatesta kovinkaan syvällä. WB erroria pukkaa ja kuva on kauttaaltaan sininen. Onneksi yhden treenisukelluksen päätteeksi totesin, että Kelvinit ja vihreän/magentan pystyy määrittelemään silmämääräisesti vastaamaan todellisuutta.

Salamoilla kuvatessa WB pitää tietysti asettaa salamoiden värilämpötilan mukaan. Salamoiden käyttäminenkään ei ole automaattisesti hyvä juttu. Niitäkin pitäisi osata säätää ja kohdistaa samalla, kun pitää itseään irti koralleista, etteivät ne vaurioidu. Salamalla valaistessa meren elävien värit näkyvät luonnollisena, mutta salamoiden oikeaan paikkaan kohdistaminen ja salamoiden voimakkuuden säätäminen kohdilleen ei olekaan niin yksinkertainen juttu. Varsinkin, kun Sony RX100 II:n LCD näyttö ei enää näytäkään valotusta oikein, kun kamerasta laittaa salaman päälle. Seuraavan viikon agendana on muistaa katsoa niitä valotusmittareitakin, pelkän LCD-näytön kuvan tuijottamisen sijaan...

Sukeltaessa keskittyminen kuvaamiseen on sen verran hankalempaa, ainakin näin alkuun, että pienetkin jutut, mitkä pinnan päällä on itsestäänselvyyksiä, muuttuvat asioiksi, joita pitää miettiä tosissaan ja järkeillä etukäteen.

Ekan viikon oppeja VA-kuvaukseen:

1. Tarkista kamat ennen sukellusta. Kerran loppui akku ekan sukelluksen puolivälissä, kerran jäi laajiksen kiinnitykseen adapteri bungalowille.

2. Tarkista kameran asetukset ennen veteen menemistä. Edellisen illan asetukset ei välttis oo parhaat seuraavana päivänä.

3. Käytä manuaaliasetuksia. Automaatti ei vaan toimi veden alla. Ainakaan optimaalisesti.

4. WB-kortista on hyvä ottaa kuva, niin Lightroomissa on helpompi laittaa värit kohdilleen.

5. VA optiikoiden välistä ilma pois heti kun menee veteen. Vesikuplat putkien välissä on vähän huonoja kuvien kannalta.

6. Kysy oppalta mitä kyseisellä sukelluskohteella on. Ei oo kiva pitää macroa kameran nokalla kohteella, jossa on paljon värikkäitä koralleja ja maisemia ja heti perään laajista kohteessa, jossa on iso seinämä aivan täynnä erilaisia pikkurillin pään kokoisia öttiäisiä.

Netti kun ei oikein ole kaytossa kunnolla, niin koitan ladata kuvia niin pian kuin mahdollista :