torstai 23. tammikuuta 2014

Matka Bunakenille

Matka Helsingistä Lontoon kautta Singaporeen meni nopeasti ja vailla ongelmia. Perinteisesti leffoja katsellen ja nukkuen. Singaporessa vietettiin Pian ja Larin kanssa päivä ihmetellen Arab Streetin liepeillä olevia ostareita, ravintoloita ja elämää. Yön vietimme kivassa hostellissa (shophouse.sg. Suosittelen. Yö maksoi muistaakseni 14€). Aamulla koitimme käydä läheisessä sukelluskaupassa tekemässä viimehetken ostoksia, mutta se oli kiinni; matka jatkui kohti Bunakenia.

Singaporen kentällä tuli ensimmäisen kerran hieman hämminkiä matkatavaroiden painosta. International-lennoilla painoraja on 20kg, mutta Jakarta – Manado -lento onkin domestic ja painoraja on 15kg + käsimatkatavarat 7kg. Oma rinkka painoi vaivaiset 21,5kg ja käsimatkatavarat 16kg. Kamerakaluston roudaaminen mukana tuo omat haasteensa. Onneksi Pian rinkka oli alipainoinen, jolloin yhteispaino ei ollut niin älyttömästi yli. Hieman joutui piilottelemaan kameralaukkua ja nostelemaan sitä niin, etteivät virkailijat kiinnitä sen painoon huomiota. Muutama kirja rinkoistasta ulos, juosten koneelle ja matka jatkui kohti Jakartaa.

Jakartassa tuli hieman lisää haasteita vaihtolennolle ehtimisessä. Indonesiassa kaikki ei ole ihan niin yksinkertaista. Viisumit kuntoon, matkatavarat hihnalta, tullin läpi, bussilla toiseen terminaaliin, juosten myöhässä check iniin. Lento oli lopulta 30min myöhässä. Todennäköisesti meidän matkatavaroiden takia...

Jos Jakartassa oli ongelmia, niin ne tuppaavat kertaantumaan, mitä lähemmäs Bunakenia päästään. Manadossa oli pahimmat tulvat koskaan ja tie lentokentältä keskustaan oli poikki. Pitkää kiertotietä pitkin pääsimme perille Istanaku-hotellille. Hotelli on uusi ja oikein hyvä. Kaksi hotellihuonetta maksoi yhteensä 33€/yö. Hotelli oli sen verran ylempänä, ettei tulva vaikuttanut sinne asti, mutta muutama kortteli toiseen suuntaan kadut olivat täysin veden vallassa. Pahimmillaan vettä oli useita metrejä. Moni menetti käytännössä kaiken.

Seuraavana päivänä menimme vuokra-autolla takaisin lentokentälle ja sieltä toiseen satamaan, koska Living Coloursin vene ei päässyt hakemaan meitä merenkäynnin takia Manadon satamasta. Matka kaupungin läpi oli oli aika surullista katseltavaa. Ihmiset kärräävät kodeistaan mutaa kottikärrykaupalla ulos, katonrajassa näkyy vedenpinnasta muodostunut mutainen raja, puhelimet eivät toimi, taksit eivät kulje, liikenne on sekaisin, siltoja on romahtanut, armeija hoitaa kaaosta.



Living Coloursin vene toi meidät Bunakenin saarelle Lorenson resorttiin, missä on meidän koti seuraavan kuukauden ajan. Noin 500 metrin päässä LC:n resortista. Kaksi huonetta, kolme isoa sänkyä, suihku ja terassi. Täällä on ihan hyvä olla.

Saarella ollaan melko eristyksissä kaikesta. Living Coloursin nettitorniin iski salama jokunen päivä sitten, joten internettiä ei oikein ole saatavilla. Korjaajilla on Manadossa hieman muutakin tekemistä.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti